Anselmin noviisinäyttely (Ykköskissat 8.10.2016 Hartola)

Noviisikokelas

Eilen meillä oli siis hurjan jännä päivä. Aamulla heräsimme ajoissa ja lähdimme kissojen kanssa kohti Hartolaa. Edellisenä iltana olin pakannut kaikki tarvittavat asiat mukaan, jossa apuna toimi lista, jonka tein viime keväänä. Hartolassa olimme hyvissä ajoin, mutta jouduimme jonottamaan aika kauan eläinlääkärin tarkastukseen. Kun eläinlääkärintarkastuksesta oli selvitty, menin etsimään häkille paikkaa, joka sekin onneksi löytyi helposti.

Tuolla on tosi paljon muita kissoja, ketäköhän ne on?

Sitten ei muuta kuin häkki pystyyn sisustuksineen ja kissat häkkiin. 

Ai miksikö oon levittänyt kissanhiekkaa tänne pohjalle?
No saa kai sitä nyt vähän sisustaa kun täällä kuitenkin monta tuntia ollaan.

Noviisiluokka on aina näyttelyn alussa, joten hyvissä ajoin menimme Anselmin kanssa odottelemaan tuomareiden saapumista paikalle. Anselmi oli hieman häkeltynyt kaikesta hälinästä ja touhusta mutta toisaalta olisi halunnut itse päästä tutkimaan ympäristöä.

Noviisiarvostelua odottamassa.

Miksi pitää olla sylissä? Mä haluan tutkimaan paikkoja.

Tuomarit vihdoin saapuivat ja Anselmi pääsi arvosteltavaksi. Anselmin noviisituomareina toimivat Sirpa Lindelöf ja Sara Ojaniemi. Molemmat pitivät Anselmin profiilista ja vankasta rakenteesta. Leuka saisi olla hieman kehittyneempi, mutta tämä voi ajan myötä parantua, onhan Anselmi vasta vuoden ikäinen. Lisäksi turkki on hieman pitkähkö, mutta ei liian pitkä ja muuten oikein hyvälaatuinen kaikinpuolin. 

Sara Ojaniemi tutki Anselin häntää.

Sirpa Lindelöf tarkastelee profiilia.

Vankka ja lihaksikas rakenne miellyttivät.

Kumpikaan ei hetkeäkään epäröinyt päätöstä, vaan yksiselitteisesti olivat sitä mieltä että meidän Anselmi pääsee eurooppalaiseksi!! Olin erittäin iloinen tästä ja näin näyttelyn päätavoite tuli täytettyä. Tämä tarkoitti myös sitä, että Anselmi oli mukana myös avoimen luokan normaalissa arvostelussa. 

Molemmat tuomarit tykkäsivät.

Tässä tarkastetaan että kaikki vaadittavat kentät on täytetty.

Vielä allekirjoitus papereihin ja Anselmista tuli
virallisesti eurooppalainen.

Sitten alkoi jännittävä näyttelyn etenemisen seuraaminen. Jännitystä aiheutti lähinnä se, miten poikien arvostelut osuvat toisiinsa nähden. Kummallakin oli nimittäin eri tuomarit. Ja kuten Murphyn lain mukaan aina käy, osuivat kissojen arvostelut taas täsmälleen samaan aikaan. Onneksi Eemelin kasvattaja oli myös näyttelyssä, niin hän pystyi esittelemään Eemelin Sara Ojaniemelle. Anselmilla oli tuomarina toinen noviisituomareista, Sirpa Lindelöf. Anselmi arvosteltiin vielä yhteen kertaan, sillä näyttelyssä oli tuomarioppilas, joka teki Sirpan arvostelemista kolmoskategorian kissoista rinnakkaisarvostelut. Näitä arvosteluja me emme saaneet, eikä tuomarioppilas saa kommentoida kissaa suullisestikaan.

Anselmi rinnakkaistuomarilla.

Näyttelyssä tuomarilta sai mukavan huiskan,
joka tosin valitettavasti jäi näyttelypaikalle.

Molemmat pojat saivat oikein hyvät arvostelut. Molemmilla kommentoitiin, että leuka voisi olla kehittyneempi ja Eemelillä saisi olla alukarvaa enemmän. Kun tuli aika tuomarin parhaiden valintaan, pääsivät molemmat pojat valintoihin mukaan. Kumpaakin taas kehuttiin, mutta tuomarin parhaaksi valittiin tällä kertaa toiset kissat. 

 

Anselmi tuomarin parhaan valinnassa.

Enkö olekin komea!

Sirpa Lindelöf tekemässä valintoja.

Eemeli tuomarin parhaan valinnassa.

Joko kohta pääsee takaisin häkkiin.

Sara Ojaniemi tekemässä valintoja.

Tämä ei haitannut, sillä tavoitteet täyttyivät täydellisesti muutenkin. Anselmi läpäisi noviisiluokan ja molemmat kissat saivat ensimmäiset CAC sertinsä. Harmi, että näyttelyssä ei jaettu eikä myyty sertiruusukkeita, sellaiset olisivat olleet kiva muisto. Mutta eiköhän noita ehdi kerätä jatkossakin. 

Mukana oli myös Eemelin kasvattajan eurooppalainen Tarina-kissa,
joka oli mukana veteraaniluokassa.

Lisäksi näyttelyssä olivat käymässä Anselmin pennun ostajaehdokkaat, ja niinhän siinä kävi, että pennuista Aake on nyt varattu! Erinomainen lauantaipäivä siis kaikin puolin. 

Kuvat: Terhi Tiittanen ja Sanna Nokimäki